135,8

Pätkispäivä jää tänään pikkuisen pätkikseksi. Pakko mennä päivälliselle työn puolesta, joten pari tuntia jää vaille vuorokaudesta, mutta tällaista tämä sitten on. Otsa rypyssä pakertaminen ei ole ainakaan itselläni osoittautunut yhtään sen tehokkaammaksi, kuin hiukan leväperäisempi toiminta. Ehdottomuus on aina ollut jollain lailla oma toimintatapani ja sitten, kun hommat eivät suju täydellisesti on seuraava vaihe täydellinen vastakohta. Tässä olen yrittänyt opetella viimeisen vuoden ihan hyvällä menestyksellä tällaista sallivampaa linjaa ja päästä irti joko/tai-tyylistä. Ennen se on ollut sitä, että jos on sortunut jollain lailla, niin sitten se onkin ollut ihan se ja sama mitä sitä suuhinsa laittaa lopun päivää... Siinä on ollut opettelua, että nokka ruvelle kompasteltua voikin heti jatkaa eteenpäin. 

Mutta onhan tämä niin helvetin hidasta ja turhauttavaa välillä... Tulevana lauantaina on taas kekkerit, eikä pudotusta painoon ole odotettavissa. Voisihan sitä jättää nekin väliin, mutta en kyllä jätä. Sen verran harvoin tulee nykyään missään enää käytyä, että kokonaisuuden kannalta näillä juhlimisilla ei ole suuren suurta merkitystä.