Hei vaan olemattomat lukijani! Mietin tuossa, että miksi lähdin tätä blogia kirjoittelemaan... Itseäni varten? No enpä tiedä... Jotenkin uskoisin, että vuosikymmeniä näitä asioita omassa päässä vatvottuani se riittäisi edelleenkin minulle. Miksi kukaan ylipäätään pitää päiväkirjaa? Itse en ole ikinä ennen pitänyt, mutta olettaisin, että tässä on takana ajatus, että sitten kun MobyD minussa on vainaa, voin palata taistelun tiimellykseen ja herkutella onnistumiskokemuksella. No en kyllä oikein usko sitäkään; vanhojen jorinoiden lukeminen jo muutaman päivän jälkeen tuntuu nololta ja naurettavalta. No mitä sitten? Ei tässä ainakaan omaa egoa pönkitellä tai kuten huomata saattaa en myöskään ole mikään kirjoittelun kirkkain tähti.

Vertaistukea saisi kyllä ihan tarpeeksi keskusteluryhmistä, joita netti pullistelee ja ehkä olen hieman kypsäkin siihen konsensukseen ja mielensä pahoittajien joukkoon, joille ei voi sanoa mitää koskaan suoraan. Jotain sanottavaa itselläni siis ainakin on, kun tähän olen ryhtynyt ja edelleen tietenkin toivon, että jollakulla muullakin olisi. Suurin syy blogin perustamiseen on luultavasti tämän projektin tehostaminen päivittäisellä tai edes tiiviillä pohdinnalla. Kai tämä jollain tasolla kannustaa pysymään paremmin ryhdissä, kun julkisesti joskin anonyymisti tuulettelee oman elämänsä pinttyneintä likapyykkiä. 

Vaaka saa tänään viettää vapaapäivän ja katsellaan huomenna sitten mitä se meinaa... Aamupalana meni voikahvi, tuossa hetki sitten lounaaksi purkillinen raejuustoa ja 200g kinkkurouhetta. Päivälliseksi pitäisi keitellä lohikeittoa, mihin tulee runsaasti porkkanaa hulluna kermaa ja sulatejuustoa ja sitten ne muut perusraaka-aineet.